31.10.2019 Tee työtäs laulellen

Laulamaan ei näillä lahjoilla ruveta, joten olen ottanut tavaksi ottaa työpäivän aikana torkut lounaan jälkeen. Nyt kerron siis hieman työharjoittelusta, jota tänne on tultu tekemään.

Shanghai International Medical Center on hienohieno yksityinen sairaala, joka tosiaan muistuttaa enemmän hotellia. Tyylisuunnaltaan se edustaa Kiinassa tutuksi tullutta ränsistynyttä futurismia. Sairaalan tilat on aivan oikeasti VALTAVAT. Joka tarpeeseen ja tarpeettomuuten on huone, mutta eilen eräässä odotushuoneessa huomasin tilan olevan muunnettavissa potilashuoneeksi (seinällä oli mm. ne happipisteet vaimitkäniidennimetnytolikaan). Pohdimme opiskelijatovereiden kanssa, että mahtaakohan Kiinassa sairaaloilla olla velvoite ottaa vastaan suuri määrä potilaita esim. luonnonkatastrofin sattuessa, jonka vuoksi tilat suunnitellaan sen mukaisesti. Ei tullut mieleen kysyä keneltäkään, koska englanninkielen osaamisen taso vaihtelee todella paljon myös kansainvälisessä sairaalassa.

Tällä viikolla olemme olleet SOC 1 (medical-surgical clinic) ja SOC 2 (ENT/dental clinic) osastoilla.

Ma: Istuimme neurologin vastaanottohuoneessa, jossa hän kiinaksi keskusteli asiakkaiden kanssa heidän hoidostaan. Neurologi ystävällisesti joitain tapauksia kuvaili meille parilla lauseella englanniksi. Immunologin vastaanottotilannetta pääsimme myös seuraamaan, mutta kun hän kuuli meidän olevan hoitajaopiskelijoita, passitti hän meidät heti ulos :D

Ti: Ohjaajamme ehdotti, että ehkä jokin muu kuin kiinankielisten konsultaatioiden kuunteleminen kiinnostaisi enemmän. JES! Vihdoin jollakin alkoi valjeta, että me emme todellakaan ole lääkäriopiskelijoita, jollaisina meidät ilmeisesti on tuonne harjoitteluun markkinoitu. Pääsimmekin seuraamaan muutamaa spirometriaa, pienen lapsen näkötarkastusta ja uusiseelantilaisen potilaan syöpäleikkauksen jälkeisen hoidon suunnittelutilannetta. Viimeisin oli päivän pelastus, koska konsultaatio kieli oli englanti ja ymmärsimme koko keskustelun.

Ke: Aamupäivän olimme lastenlääkärin vastaanottoa seuraamassa. Hän puhui erinomaista englantia, koska oli opiskellut Oxfordissa ja kertoi mielellään potilaiden tilanteista ja niiden hoidosta. Pääsimme seuraamaan 30vrk ikäisen lapsen lantion UÄ-tutkimusta sekä n. 5v ja n. 11v lasten rtg-kuvausta. RTG:ssa näin ensimmäistä kertaa laitteen, joka pystyy kuvaamaan koko ihmisruumiin kerralla. Iltapäivällä pääsimme seuraamaan vuodeostaston toimintaa, joka vaikutti varsin samanlaiselta kuin Suomessa. Seurasimme sairaanhoitajaa, joka kävi ottamassa potilailta vitaalit (RR, pulssi, O2, lämpö). Myöhemmin verensokerin mittaamisessa huomasimme pieniä eroja suomalaisiin käytäntöihin, esim. ensimmäistä tippaa ei pyyhitty pois ja aseptisella taitoksella pyyhittiin useita kertoja. Hoitaja kertoi meidän pääsevän mukaan, kun lääkäri menee potilaan luo. Oletimme kyseen olevan syöpälääkkeen antamisesta, josta oli mainittu hieman aiemmin. Yllätys oli melkoinen, kun lääkäri alkoikin survoa potilaan vatsaan syvälle puudutusta ja jos minkälaista piikkiä... Hän laittoi potilaalle munuaiskatetrin eli nefrostooman. Vahvasti tuli fiilis, että meilläkin olisi pitänyt olla edes hengitysuojaimet, mutta ymmärsin sentään olla hiljaa toimenpiteen aikana. Meillä on juuri tänä syksynä osaamisalaopinnoissa käyty läpi steriilin pöydän rakentaminen sekä steriili toiminta toimenpiteessä, ja lääkärin ja avustajan toiminnassa oli muutamia kohtia, joissa steriiliys ei toteutunut tai muutamia vaiheita olisi voinut helpottaa paremmalla valmistelulla. Ei sinänsä mitään järkyttävää, mutta hienosäätöä. Kiinassa myös ilmeisesti hylsytetään neuloja. Keskustelimme havainnoista jälkeenpäin keskenämme, koska ei olisi mitenkään tahdikasta tai edes meidän paikka mennä asianosaisille mainitsemaan tällaisista asioista. Tämä keskiviikko oli erittäin mielenkiintoinen ja pelasti minun osalta koko harjoittelun. Tämän jälkeen kaikki on plussaa.

To: Ihmiselle, jolla ei ole ollut reikiä hampaissa saatikka porattu tai poistettu hammasta koskaan, oli melko jännä paikka seurata poikittain olevan viisaudenhampaan poistoa. Suuta kuivasi ja polvistakin valui hiki, vaikka olin vain katsomassa toimenpidettä! Julmannäköistä hommaa. Hui. Iltapäivällä pääsimme tutustumaan kuntoutusosastoon, joka on sairaalan linjan mukaisesti hulppea. Kuntoutuksessa toteutetaan Consanas-kuntoutusta aivoinfarktipotilaille. Huomenna menemme sinne uudestaan, joten myöhemmin lisää siitä.

Työharjoittelupäivä kestää n. 7h ja siitä saattaa yli 4h olla erilaisia lepotaukoja eli hienosti ehtii lounaan jälkeen urvahtaa ainakin puolisen tuntia. Onhan sen nyt vähän huvittavaa, mutta etukäteen tiedossa oli, ettei täällä oikeasti pääse mitään tekemään. Mitääntekemättömyys ei haittaa, saapipahan kasvatella kynsiä, mutta yllättävän raskasta on esittää kiinnostunutta, kun et ymmärrä keskustelusta sanaakaan ja konsultaatiossa ei edes tehdä mitään toimenpiteitä, joita seuraamalla voisi jotain oppia. Väsymyksen ja tylsistymisen näyttäminen on hyvin epäkohteliasta, joten tässä oppii haukottelemaan sisäänpäin. Tämän tilanteen sietäminen alkoi käydä raskaaksi, mutta onneksi sairaalallakin on tosiaan hiljalleen alkanut selvitä, ettemme ole lääkäreitä ja he yrittävät järjestellä meidän sijoittumista soveliaammille osastoille. En osaa sanoa, miksi meitä luultiin alussa jatkuvasti lääkäriopiskelijoisi, mutta yhteistyö olisi voinut olla alusta lähtien hedelmällisempää, jos kaikki osapuolet olisivat olleet samalla paperilla meidän koulutustasosta ja harjoittelun tavoitteista. Mutta kuten jo sanoin, keskiviikko minun kirjassani kuittasi tämän harjoittelun, joten voin rauhassa ottaa tulevat päivät sellaisina kun ne tulevat, ilman mitään odotuksia tai toiveita. Ehkä minun olisi pitänyt alusta lähtien suhtautua harjoitteluun niin, mutta miksi se ei onnistunut, ei tarvitse ruotia tässä.

Mieluisa vapaa-aika on ollut erittäin tärkeässä asemassa täällä viihtymisessä. Kiitos kuuluu mukaville uusille kavereille, ehkäpä jopa ystäville, että viisi viikkoa ei tunnut liian pitkältä ajalta. Hauskaa on myös, että olen päässyt levittämään burpeen ilosanomaa ainakin yhdelle uudelle ihmiselle!

Sairaalan pääportti.

Vuodeosaston crash cart.

Yksi hammashoitolan huoneista.

"Kuin siistii!", huudahti Muska. "Suorastaan steriiliä!", vastasi Miia. Omat vitsit naurattaa eniten...

Muska rtg-huoneessa

Pieruaukio, jonka kautta kuljemme lounaalle takapihan patiolle.

Kuntoutusosaston potilastietojärjestelmä (opetusversio, ei oikeasti ole Chuck Norris potilaana). Tiedot löytyy sähköisenä, mutta ne tallennetaan paperisena.

29.10.2019 Koulussa on käytävä

Muutama sananen ja kuvanen koulustamme. Koulu, jonka hoteissa täällä olemme, on siis Shanghai University of Medicine and Health Sciences (https://www.sumhs.edu.cn/english/main.psp). Vanhin osa tätä opinahjoa on 65 vuotta vanha ja tämä on yhdistelmä collegesta ja ammattikoulusta. Ammattikoulu Shanghai Institute of (nönnönnöö en muista) yhdistettiin neljä vuotta sitten. SUMHSissa voi opiskella 14 alempaa korkeakoulututkintoa ja opiskelijoita on 15 000. Opiskella voi ainakin sairaanhoitajaksi ja lääkealaa. Tytöillä on oma asuntola (suuri kerrostalo) ja pojilla oma (kerrostalo sekin, joskin hieman pienempi), huoneissa on ymmärtääkseni 4-5 oppilasta.

Alkupäivinä pääsimme tutustumaan sairaanhoidon opetustiloihin ja ne oli varsin vaikuttavat. Rakennus on muistaakseni seitsemän kerroksinen ja tilaa on monenlaisilla oppimisympäristöille. Laitan loppuun kuvia, joista paremmin selvinnee, miten hyvät opetustilat täällä on. Mehän toki emme niistä pääse nauttimaan, mutta oli jännä käydä katsomassa. 

 

Porukan parhaat puolet ja yksi kampusalueen rakennuksista. Ei mitään käryä, mitä tiloja tuolla on.

Tässä otsikossa mainitsemani käytävä. Heh heh.

Sairaanhoito-osaston vapaa-ajantila tms, jossa voi halutessan treenata taitojansa.

Perustason ensihoitajaopiskelija Muska valmistautuu näyttämään osaamistansa.

PHUUH! Ja ilima kulukee! Muistoksi saatiin elvytyssuojat. Kuten taustalta näkyy, elvytysnukkeja on useita, myös lapsia ja vauvoja.

Geriatrinen testipotilas. Vanhustenhoidolle oli yksi kokonainen huone, jossa hoitotoimenpiteitä ja laitteistoa pääsee harjoittelemaan.

Seisomaan nostava laite. Tyyppi kiinni remeleillä ja tuoli nostaa seisoma-asentoon. Ilmeisesti tuon avulla voi kävellä?

Operoitava nukke.

Paikallisia opiskelijoita välinehuoltoa tekemässä. Kuva otettu ja julkaistu luvalla. Tämä kuva on otettu huoneessa, jossa oli n. parikymmentä sairaalasänkyä harjoittelua varten..

Synnyttävä äitee. Tällaista en ollutkaan ennen nähnyt. Suussa tuolla oli jotain, mitä epäilimme kaiuttimeksi eli sieltä ilmeisesti kuuluu huutoa.

Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen syntynyt ipana.

Tuoreet äiteet, muksut ja hieman vanhemmat muksut toipumassa.

Keskoskaappi.

Vuodeosastosimulaatiohuone. Ei meillä Kittilässä ihan tällaisia harjoittelutiloja ole :D

25.10.2019 Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko on nyt suoritettu. Tämän viikon olin työharjoittelussa SIMCin luksusvanhainkodissa.

MA: TCM + harjoittelu, tutustuminen SIMCin yhteydessä toimivaan luksusvanhainkotiin. Vanhainkodissa oli lisäkseni yksi opiskelija.

TI: Harjoittelu. Meidät ohjattiin aamuraportin jälkeen englantia osaavan rouvan huoneeseen ilman mitään ohjeistusta. Juttua onneksi riitti ja ihana rouva opetti meitä pelaamaan mahjongia :) Söimme rouvan toiveesta myös lounaan hänen kanssaan. Lounaan jälkeen alkoi näyttää, että rouva tarvitsisi jo lepoa ja kysyin asiasta häneltä, hän pyysi meitä edelleen jäämään. Hankala tilanne, en tiennyt, miten olisi kuulunut toimia, ettei hän pahastu. Jäimme siis edelleen huoneeseen juttelemaan hänen kanssaan. Klo 13 aikaan kiukkuinen johtaja sitten haki meidät pois, mutta saimme selvitettyä, että heidän puoleltaan kommunikaation sekä ohjeistuksen puute ja meidän osalta vieraan kulttuurin heikko tunteminen oli syynä tilanteeseen. Nou hätä, tilanne selvitettiin. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi kolmas opiskelija.

KE: Kuuntelimme aamurapsan. Vaikutti hyvin samanlaiselta kuin Suomessa. Raportin antaan yössä ollut sairaanhoitana (työvuoroasiat ei ole vielä ihan selviä, ilmeisesti sairaanhoitajat tekevät klo 8-8 vuorot, hoitoapulaiset ja muu sakki päivävuoroa, maybe?) ja hänen lisäkseen paikalla on johtaja, lääkäri, aktiviteettiohjaaja (?), hoitoapulaiset ja joku nainen, jonka vakanssi jäi epäselväksi. Rapsalla käydään läpi tuttuun tapaan asiakkaiden vointi, syömiset, ulostamiset, nukkumiset, liikkumiset jne. Rapsan jälkeen johtaja esitteli meille potilastietojärjestelmän, joka on manuaalinen, vaikkakin kattava. Asiakkaille tehdään monipuoliset seurannat ensimmäisen 72 tunnin aikana, sen jälkeen hoitosuunnitelman mukaan. Ja kyllä, ihan samanlaiset kakkalistat siellä oli kuin Suomessakin :D Klo 9:30 alkoi askarteluhetki, jossa tehtiin solmeilemalla ja helmillä rannekorut. Autoin erästä miestä tekemään korunsa, hyvin sujui yhteistyö, vaikkei yhteistä kieltä ollut :) Tämän jälkeen seurasimme vierestä asiakkaiden lounashetkeä. Iltapäivällä klo 14 alkoi päivittäinen elokuvahetki ja ystävällisesti meidän suomalaisten iloksi Green Book saatiin katsoa alkuperäiskielellä, kiinalaisella tekstityksellä. Hetkittäin tuli epätodellinen olo, että tosiaan, tässä sitä istutaan Kiinassa kiinalaisten ikäihmisten ja hoitajien kanssa katsomassa elokuvaa. Aivan kuin tämä olisi vain yksi työpäivä muiden seassa ilman mitään poikkeusta. En nyt ehkä saa puettua ajatusta sanoiksi, mutta tunne oli hetkisen aikaan kotoisa :)

TO: Jälleen kuuntelimme aamurapsan. Tauon jälkeen meidät haettiin ulkoilemaan asiakkaiden kanssa, kävimme myös ruokkimassa kiinalaisen puutarhan karppeja. Ulkoilemasta menimme suoraan askarteluhuoneeseen, jossa teimme origami..."pommin"? Taitellaan siis paperia ja sitten siihen puhalletaan, siitä tulee semmoinen koriste. Laitan kuvan tähän myöhemmin. Tälläsin itseni istumaan sen samaisen ikämiehen viereen, kuin eilenkin ja hänen kanssaan teimme näitä pommeja varsin sujuvasti, erittäin mukava hetki :) Lounaalla yritin tehdä itseäni tykö ja osoittaa, että voisin auttaa, mutta aina hätisteltiin pois. Katsoin vierestä, kun hoitoapulainen auttoi asiakasta syömään ja kun hoitoapulainen lähti käymään jossain, jatkoin asiakkaan auttamista. En tiedä, mitä tämä koettiin, useampi heistä kävi tätä toimintaa pällistelemässä, mutten välittänyt siitä. Lounaan jälkeen ei oikeastaan ollut enää mitään tehtävää, joten pällistelimme aikaimme, kunnes oli aika jättää heipat. Annoimme johtajalle lahjan, josta hän ilahtui. Ilmeisesti me menemme samaiseen paikkaan vielä viimeisellä viikolla, mutta jos jotain ollaan tässä vaiheessa kiinalaisista toimitatavoista opittu, niin se, että suunnitelmat muuttuu aina. Tarkkoihin suunnitelmiin jumittavalla ihmisellä siis voi olla hieman haasteellista, mutta samalla erinomainen tilaisuus treenata muutoksensietokykyä ja relata :) Ammatillisesti en tästä vanhanikodista saa oikein mitään irti, mutta täytyy ottaa se uuteen kulttuuriin tutustumisen kannalta. Hyvin harva hlökunnasta osaa englantia (itsas vain johtaja), joten elekielellä pelataan.

PE: Sports day koululla. Marssimme muiden kansanvälisten opiskelijoiden kanssa tapahtuman alkuseremoniassa ja heiluttelimme Suomen lippuja. Alun jälkeen sai poistua ja nyt olemme vatuloineet eri vaihtoehtoja yllättävän vapaapäivän vietolle. Ilmeisesti plääni tällä hetkellä on, että feikkimarkkinoille syömään ja ihmettelemään, illaksi keskustaan. Mutta kattoo ny, mitä tässä loppujen lopuksi päädytään tekemään :D

Ensimmäisen viikon jälkeen huomaan hetkittäin jopa viihtyväni täällä. Mukava larpata huoletonta opiskelijaa ja viettää aikaa samanhenkisten kavereiden kanssa. Välillä auttamattoman huono ohjeistus ja se, että harjoittelupaikka ei ole ollenkaan odotuksieni mukainen, saa sapen kiehumaan ja alkaa ärsyttää. Täällä on kuitenkin oltava sopuisa ja löysättävä irti omista ammatillisista tavoitteista, jotta pystyy näkemään tilanteessa olevan hyvän ja hyödyn. Täältä oppii paljon uutta ja TCM+yrttitiedosta yritän imeä kaiken mahdollisen tiedon, jotta voin jatkaa opiskelua sillä saralla sitten Suomessakin.

21.10.2019 Arki alkaa

Tässähän vierähti muutama päivä, etten ole ehtinyt kirjoitella. Viikonloppuna urakoitiin yli 20 000 askelta päivässä, ehkä siinä selitys :D Ajattelin semmoista, että kirjoittaisin perinteisen touhulistauksen lisäksi jonkin esittelyn, tuumauksen, hauskan tapahtuman tms., että tässä blogissa olisi edes jonkin sortin järjen hiven.

Touhulistaus:

Perjantaina aloitimme opiskelun, kun mitä herttaisin Mr. Wu piti ensimmäisen luennon kiinalaisista yrteistä. Iltapäivällä tutustuimme sairaalaan, jossa lähihoitajaopiskelijat tekevät harjoittelunsa. Sairaalan jälkeen kävimme tutustumassa tavaroiden taikamaailmaan feikkimarkkinoilla. Huh huh. Virtaa riitti vielä illalla, joten paluun asuntolalle suoritimme Nanjing Roadin kautta, joka on Shanghain keskustan sydämessä (-ko, -kö?) ja näkymä oli toki kaunis valoinensa, mutta hyvin samanlainen kuin mikä tahansa suuren kaupungin keskustan kävelykatu fiineine kauppakeskuksineen. Radisson SAS hotellin tornibaarissa käytiin ihastelemassa Shangain myöhäisillan valoja ja kippistimme lasillisilla kuohuvaa.

Lauantaina kävimme Shanghai Live Animal Parkissa ja paluumatkalla, hahaa, taas feikkimarkkinoilla.

Sunnuntaina suuntasimme Qibaon vanhaan vesikaupunkiin, jossa löysimme seitsemän aarretta ja siten selvitimme Qibaon mysteerin. Kauppakatu oli kapea ja niin täynnä ihmisiä, että oli pakko kulkea jonon mukana ja oikeaa kaistaa. Kauppakadun varrella oli myynnissä kaikenlaista turisteille suunnattua tavaraa, kaikki ei vaikuttanut edes krääsältä, vaan putiikkeja oli esim. erialojen käsityöläisillä. Kauppakuja vaihtui sujuvasti ruokakujaksi ja tarjolla oli mm. siansorkkaa, lihaa/kiveksiä/rapuja/lonkeroita/ötököitä/karamellisoituja hedelmiä yms. tikussa, viiriäisenmunia, tofua jne. Me söimme lehtitaikinapyörylät, johon oli leivottu pinaattia ja sipulia. Hyvin perinteisiä turistihommia siis. Ihan hyvä niin, koska joitain paikallisia näytti meidän oleilu ihastuttavan, koska ottivat meistä valokuvia.

Qibaossa ilmentyi hyvin Kiinan kaksinaismoralismi sekä vanhan ja uuden maailman törmäys, kun näimme miehen rukoilevan temppelissä QR-koodilla varustetun kyltin vieressä. Rukoilemaan pääsystä piti siis maksaa.  Näimme myös kauniissa rauhallisessa puistossa iäkkään naisen tanssivan kiinalaisen musiikin tahtiin kauniissa perinteisessä kiinalaisessa mekossa. Vaikutti siltä, että hän vaan omaksi ilokseen oli siellä tanssimassa ja kovasti hän ilahtui, kun yksi meidän porukasta alkoi tanssia hänen kanssaan.

Lupasin muutakin kuin touhulistauksen ja sekin jäi tyngäksi lauantain osalta, mutta nyt nukkumaanmenoaika painaa päälle ja iltapuhteet on vielä suorittamatta. Huomenna on ensimmäinen kokonainen päivä työharjoittelussa, se hieman jänskättää.

16.10.2019 Ni hao!

Mites muuten, onko hankala lukea, kun uusin teksti tullee ylimmäksi? Pitäiskö mennä päin vastoin?

Täällä sitä nyt ollaan. Lennolla eniten jännitti, kuten aina, se hetki, kun kone pysähtyy kiitoradan päässä ihan juuri ennen kuin se alkaa kiihdyttää. Onneksi Deadpool 2 auttoi tilanteen yli ja matka sujui ongelmitta. Hetken sain nukahdettuakin, mutten katselin elokuvia, söin kaiken tarjotun ruoan, join vähintään 1 dl tunnissa vettä ja yritin olla stressaamatta laskimotukoksista. Muistakaan ihmiset pitkillä lennoilla laittaa ne tukisukat jalkaan! Ei, siekään et ole liian nuori saadaksesi laskimotukoksen.

Kiina jo siellä viisumitoimistossa antoi esimakua siitä, ettei se avosylin vieraakseen ketään tervetulleeksi toivota ja tämä sai vahvistuksen Shangain kentälle saavuttuamme. Taas jonotettiin passintarkastukseen ja sormenjäljet piti antaa kahdesti, ennen kuin pääsi edes laukkuhihnalle. Kukaan ei hymyile takaisin tai tervehdi, mikä pisti naurattamaan, koska meille oli painokkasti muistuteltu, ettei kiinalaisille missään nimessä saa näyttää väsyneeltä tai että on välinpitämätön. Tämä kielto taisi koskea lähinnä Shanghai University of Medicine and Health Sciences (SUMHS) henkilökuntaa ja opiskelijoita, joilla on velvollisuus olla meidän kanssa tekemisissä. Meitä oli vastassa kaksi mukavaa tutor-opiskelijaa, jotka johdattivat meidät takseille ja alkoi matka koululle. Majoitumme SUMHSin kv-opiskelijoiden asuntolassa, samalla käytävällä meidän kanssamme on ainakin kolme muuta suomalaista :D Huoneet ovat siistejä, nuhjuisella tavalla hotellimaisia ja partsilta näkymä Shanghain keskustaan (maybe, en tiä, suuntavaisto sekaisin). Meitä oli varoitettu etukäteen sänkyjen kovuudesta, mutta voi viisari, ei me sentään tällaista osattu odottaa. Kämppis totesi osuvasti "Ihan sama jos nukkuisi pöydällä!" eikä vertauksessa ole kuin hiven valetta, meän sängyissä on sentään lakanat. Suihkussa pitää käydä tossut jalassa, ettei Pennywise revi varpaita irti, tai jokin muu vastaava, minkä voisi olettaa tuon näköisistä viemäreistä yllättävän. Mutta lämmintä vettä tulee ja sillä itsensä saa pestyä, niin eipä sitä sen enempää kannata valitella. Kyllä tässä hyvinkin viihtyy tulevat viisi viikkoa. Majoituksen jälkeen osa metsästi eväksiä ja /tai nukkui. Lähellä on kampuksen oma kauppa, joka myy perustuotteita edullisemmin ilmeisesti jonkin valtiollisen (?) tuen avulla. Hyvä systeemi minun mielestä, sen enempää yksityiskohdista mitään tietämättä. Aikaisemmin tullut suomalainen vaihtari käytti meitä läheisen ostarin isommassa marketissa, josta sai ostaa mm. pyyhkeen, jota ei huoneessa matkaohjeen tiedoista huolimatta ollutkaan.

Samassa kerroksessa on opiskelijoiden yhteiskeittiö, josta löytyy kaikki tarpeellinen kaasuhelloineen, pakastimineen, wokkipannuineen jne. Ja voitte varmaan kuvitella, miltä näyttää muutaman kymmenen juuri omilleen muuttaneen ihmisentaimen keittiö. Kyllä, juuri siltä. Hihat tarttu pöytään kiinni. Muttei oteta stressiä, hyvin siellä saa aamupuuron ja nuudeleihinsa veden keitettyä :) Muista kerroksista löytyy vaihtelevankuntoisia kuntoilulaitteita, pingis- ja biljardipöytä, pyykkitupa ja kansainvälisten opettajien asunnot. Ihan jees paikka tämä on.

Nyt alkaa väsy kovin jo painaa silmäluomia, joten tiivistetään loppupäivä; Tapasimme harjoittelun ohjaajat, käytiin syömässä ja taas kaupassa haahuilemassa. Hyveli yöteli!

Auringonlasku pilvenpäältä.

Karkkia! Ja oli jossaki kopassa pikkiriikkinen pussi herneitäki.

Yritin kuitenki :D